• Pihvikarjaliitto

Turvepäätöksessä on huomioitava kuiviketurpeen saanti ja eläinten hyvinvointi


Turvetuotantoon kohdistettujen ympäristövaatimusten ja veronkorotuksen vuoksi turpeen käytössä on tapahtunut odottamattoman nopea käänne. Nykyinen kehitys vaarantaa suomalaisten kotieläinten terveyden ja hyvinvoinnin nykyisen hyvän tason.


Turve on erinomainen, eläinten hyvinvointiin keskeisesti vaikuttava kuivikemateriaali. Noin 10–15 prosenttia Suomessa nostetusta turpeesta on niin kutsuttua ympäristöturvetta, jota käytetään eläinten kuivikkeena ja lisäksi muun muassa kasvihuone- ja puutarhaviljelyssä. Ympäristöturpeen tuotanto on kiinteästi sidoksissa polttoturpeen tuotantoon.


Turpeessa yhdistyvät kuivikkeen parhaat ominaisuudet: sopiva happamuus, jossa bakteerit eivät lisäänny; hyvä imukyky ja hajujen sitominen; rakenne, joka vähentää lannan kiinnitarttumista eläimeen; eläinten jalkaterveyttä edistävä koostumus.


Tutkimusten mukaan kuiviketurvetta on vaikea korvata. Toistaiseksi mikään muu materiaali ei ole osoittautunut eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta yhtä toimivaksi. Jos turpeen käyttöä vähennetään, se lisää antibioottihoitoja vaativia eläinsairauksia ja on selkeä riski Suomen saavuttamalle korkealle elintarvikehygienialle.


Turve on myös lannan ravinteiden kierrätyksen kannalta paras kuivikevaihtoehto. Turpeeseen sitoutuneen lannan levittäminen pelloille lisää orgaanisen aineksen määrää maaperässä ja edesauttaa näin maan mikrobien ja sienien kykyä sitoa hiiltä. Samalla se lisää multavuutta, jolla edistetään satomäärien lisäämistä samoilla tuotantopanoksilla.


Turpeeseen kohdistuneet politiikkapäätökset ovat jättäneet monet turveyrittäjät vaille työtä ja toimeentuloa. Maaseudulta on parhaillaan katoamassa paljon työpaikkoja sekä turvetuotannosta että siihen liittyvistä kone- ja kuljetusalan yrityksistä.


Pihvikarjaliitto esittää seuraavaa:

1. Turpeenkäytön liian nopeaa alasajoa on hillittävä. Alan tulevaisuudennäkymien varmistamiseksi on laadittava aikataulutettu suunnitelma, jossa määritellään turpeennoston vuosittaiset tavoitetasot vuoteen 2030 saakka siten, että ympäristöturpeen riittävä saanti huomioidaan.


2. On tunnustettava kuiviketurpeen hyödyt ja eläinten hyvinvoinnin merkitys keskeisenä osana turpeenkäyttöön liittyvää poliittista päätöksentekoa. Kuivikkeesta ei missään vaiheessa saa tulla pulaa eikä kustannuksiltaan liian kallista.


3. Turveyrittäjien toimintakykyä on vahvistettava, ja alan erityisosaamisen sekä konekannan säilyminen on varmistettava pitkällä aikavälillä. Tämä osaltaan edistää haja-asutusalueiden työllisyyttä ja elinvoimaisuutta.