pihvikarjan hyvinvointi
Pihvikarjan kasvatuksessa tärkeimmät hyvinvointitekijät ovat eläinten liikkuminen vapaana, eläinsuojan kiinteä hyvin kuivitettu pohja, vasikoiden kasvaminen emojen hoidossa sekä laiduntaminen ja ulkoilu.
Tyypillisesti emolehmiä kasvatetaan oljella tai turpeella kuivitetuissa pihatoissa. Kylmäpihatoissa on hyvä tuuletus ja puhdas ilma, mikä edistää eläinterveyttä. Ympärivuotinen jaloittelu ulkona on varsinkin uusissa eläinsuojissa tehty eläimille helpoksi. Liharotuiset eläimet viihtyvät hyvin kylmissäkin olosuhteissa.
Pihvikarjan kasvatuksessa vasikat vieroitetaan vasta noin puolen vuoden iässä, ja siihen saakka kaikki emän tuottama maito menee vasikan hyväksi. Vasikat saavat juoda oma-aloitteisesti silloin kuin haluavat. Keväällä syntyneet vasikat seuraavat emoja laitumelle, jossa ne pääsevät toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä
omassa laumassaan.
Lihanautojen pääasiallinen ravinto on karkearehua eli kuitupitoista kortta, kuten heinää, olkea ja erilaisia säilörehuja. Lisäksi lihanauta tarvitsee valkuaistäydennyksen, joka on usein apilaa, rypsiä, rapsia tai härkäpapua. Väkirehua eli viljasta saatavia jakeita annetaan lähinnä kasvaville naudoille muun ruokinnan lisänä. Moni suomalainen pihvikarjatila on rehun suhteen omavarainen. Soijaa ei Suomessa käytetä pihvinautojen rehuna lainkaan.
.