Pihviliha erottuu lypsyrotuisesta naudanlihasta mehukkuutensa ja lihan rakenteen vuoksi. Liharotuinen eläin on kookas, sillä on suuret lihakset, mutta siinä on vähemmän sidekudosta kuin lypsyrotuisessa eläimessä. Pihvilihan aromikas maku ja hyvä syöntilaatu johtuvat siitä, että pihvikarjarotuja on vuosisatojen aikana jalostettu lihantuotantoa varten. Rotujen ominaisuudet luovat perustan, jota eläinten oikeanlainen ruokinta täydentää.

 

Pihvinaudan arvo-osat, kuten fileet ja paistit, ovat tavallista kookkaampia, ja lihasten muoto sekä rasvoittuminen ovat ihanteelliset. Lihaksen sisäistä rasvoittumista eli marmoroitumista arvostetaan, mutta toisaalta lihan vähärasvaisuus on hyvän laadun merkki. 

 

Naudan etuosassa ovat mm. niska, rinta ja kuve, jotka tarvitsevat pitkän kypsennysajan ja sopivat sen vuoksi erinomaisesti keittoihin ja pataruokiin. Pitkään haudutettavista osista saa edullista, mutta todella herkullista ruokaa.