• Pihvikarjaliitto

Oma apu, nopein apu

Mitäs tehdään? Poikiminen ei etene ja eläinlääkäri on kaukana.


Poikimisissa sattuu toisinaan myös kiperiä tilanteita, joissa lehmä ei itse saa vasikkaansa synnytettyä. Apu on tarpeen, mutta eläinlääkäriä ei aina saa heti paikalle.

”Eläinlääkäri kyllä ohjeistaa puhelimitse, jos ei heti pääse paikalle”, vakuuttaa eläinlääkäri Mari Friman.

Hän kannustaa tuottajia kokeilemaan itse ja opettelemaan tunnistamaan normaalin tilanteen. Missä asennossa vasikka on tulossa, milloin voi odottaa ja milloin on syytä jo toimia. Varautuminen erilaisiin tilanteisiin helpottaa niistä selviämistä.

”Valmistaudu poikimakauteen, mieti ongelmatilanteita jo etukäteen niin, että sellaisen sattuessa osaat toimia.”

Ennen poikimakauden alkua Friman suosittelee varaamaan navetalle puhdistusainetta esimerkiksi Betadine-pesuainetta, hanskoja ja liukastetta sekä miettimään, miten eläimen saa kiinni ja mistä saa helposti paljon lämmintä vettä. Vetoapua varten tarvitaan puhtaat ketjut tai narut.

Poikima-apua annettaessa lehmän on syytä olla kiinni. Lempeimmänkään lehmään ei tässä tilanteessa kannata luottaa liikaa. Oma turvallisuus on poikima-apua annettaessa aina varmistettava.


Tekemällä oppii


Avustuksessa on muistettava hygienia, jotta lehmälle ei aiheuta turhaa tulehdusta. Friman neuvoo aloittamaan huolellisella peräpään pesulla kolmeen kertaan, hanskojen ja liukasteen käyttö tulisi myös muistaa. Avun antamista ei tarvitse arastella, rauhallisesti toimimalla harvoin aiheuttaa mitään vahinkoa.

”Monien asentovirheiden korjaaminen onnistuu kyllä tilanväeltä itseltäänkin, mutta taito ei kehity kuin tekemällä.”

Kun vasikkaa ei näe, voi sen asennon hahmottamisessa olla apua vaikka viereisen lehmän katsomisesta. Näin kädellä tuntemaansa voi verrata silmillä näkemäänsä. Kättä kannattaa liikuttaa eteenpäin pitkin vasikkaa, jotta tietää käsittelevänsä yhtä vasikkaa kerrallaan.

Frimanin mukaan yleisin virhe tutkittaessa on, että vasikan uskotaan olevan takaperin, kun päätä ei tunnu. Vasikka voi kuitenkin olla etuperin, mutta pää on kääntyneenä ylös, alas tai sivulle.

”Hyvä nyrkkisääntö sääntö on, että ellet tunne häntää, epäile vasikan olevan etuperin ja pään hukassa.”

Toisaalta joskus on hyvä luovuttaa ajoissa ja odottaa apua. Pitkä synnytysapu turvottaa limakalvoja ja vaikeuttaa siten myös aikanaan paikalle tulevan eläinlääkärin työtä.

Vasikkaa käännettäessä Friman muistuttaa tekemään sen mahdollisimman läheltä vasikan runkoa, ei läheltä sorkkia. Tämä pienentää murtuman riskiä synnytysavun aikana.

”Vedä polttojen tahdissa. Kun lehmä työntää, vedä tasaisesti ja polttojen välissä pidä napakka pito vetämättä.”

Ennen vetämistä on oltava varma, että vedetään yhtä vasikkaa eikä kahden eri vasikan jalkoja. Kaksoset ovat herkemmin virheasennossa ja usein keskimääräistä pienempiä. Näissä tapauksissa on ensimmäisen synnyttyä hyvä tarkistaa, ettei kohdussa ole myös toista vasikkaa.


Onko poikija kunnossa?


Tarkkaa aikamäärettä sille, milloin poikimisen etenemisestä pitäisi olla huolissaan, Friman ei pysty antamaan. Joskus poikiminen vain etenee hitaasti, joskus taas varsinkin vanhemmat lehmät poikivat hyvinkin nopeasti.

Ensisijaisesti pitäisi kuitenkin odottaa vesien tuleminen. Senkin jälkeen voi odottaa rauhassa, jos poikiminen selkeästi etenee. Ellei mitään edistymistä tapahdu työnnöistä huolimatta, on tilanne syytä tarkistaa jo puolen tunnin jälkeen.

”Poikimahalvaus on emolehmällä harvinainen, mutta mahdollinen ja se hidastuttaa poikimista. Jos eläin syö ja juo, voi kalsiumia antaa suun kautta. Muuten on kutsuttava eläinlääkäri antamaan sitä suoneen.”

Toinen poikkeus on kohtukierre. Se on hankala havaita, mutta Frimanin mukaan sitä voi epäillä, jos lehmä käy makuulle, nousee ylös rauhoittumatta useamman tunnin ajan, potkii mahansa alle eikä vesipäätä näy. Emättimen kautta kokeilemalla käsi alkaa kiertyä. Tällöin eläinlääkäriä tarvitaan paikalle viipymättä.

Jos vasikkaa päätyy vetämään, pitää se muistaa tehdä vuohisen yläpuolelta.

Vaikea poikiminen lisää kohtuprolapsin riskiä. Jos kohtu tulee ulos, tärkeintä on rauhoittaa tilanne lehmän ympärillä. Muut lehmät pois, samoin ihmisten ylimääräinen hyörinä. Jos lehmä seisoo, on kohtua kannateltava. Kohdun kannatinsiteiden verisuonet rikkoutuvat herkästi ja lehmä vuotaa kuiviin.

Mikäli lehmä makaa, sitä ei pidä ajaa ylös. Ulos tullut kohtu on tärkeä pitää kosteana esimerkiksi vedellä tai lumella. Usein mainitusta sokerista ei Frimanin mukaan ole haittaa, jos ei yksiselitteisesti osoitettua hyötyäkään.


Lämpöä rasittuneelle


Vaikean tai pitkittyneen poikimisen jälkeen vasikka voi kärsiä hapenpuutteesta, joka aiheuttaa vasikan elimistön happamoitumisen. Vasikka on veltto ja imu heikko. Tila korjaantuu yleensä vuorokauden sisällä, mutta sitä voidaan nopeuttaa myös eläinlääkärin antamalla bikarbonaattinesteytyksellä. Myös kipulääkkeestä heti annettuna voi olla apua.

Varsinkin veltoilla vasikoilla lämmönsäätely on heikko, joten lämmitin, vällyt tai lämpimään tilaan siirtäminen auttavat vasikan virkistymistä. Markkinoilla on myös niin sanottuja keskoskaappeja, joissa vasikan saa nopeasti kuivaksi ja lämpimäksi.

Heikosti imevä vasikka voi olla tarpeen juottaa tai letkuttaa, vaikka se kävisikin imemässä itse. Heikon imun vuoksi ternimaidon määrä voi muuten jäädä liian vähäiseksi. Lypsettäessä ja letkutettaessa on tärkeää huolehtia astioiden puhtaudesta.

Vetoapu voi joskus aiheuttaa vasikalle murtumia. Niiden paranemista edistää merkittävästi nopea lastoitus ensiavullisesti. Lastoitukseen sopivat pienet kepit ja itsetarttuva side. Friman neuvoo sitomaan jalan ympärille itsetarttuvalla siteellä useita pikkukeppejä kahden nivelen yli. Tällä selvitään yleensä siihen, että eläinlääkäri ehtii päiväsaikaan paikalle kipsitarvikkeiden kanssa.



Teksti: Eeva-Kaisa Pulkka

Artikkeli on julkaistu Pihvikarja-lehdessä 3/2020

Kuva: Outi Herttuainen