Parlamentaarinen maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien arviointiryhmä selvittää, kuinka maatalouden toimintaedellytykset ja suomalaisen ruuantuotannon turvaaminen voidaan toteuttaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Kansanedustajista koostuva ryhmä avaa keskustelun maatalouden kannattavuuteen vaikuttavista kansallisen tason ehdotuksista tulevaa hallitusohjelmaa varten. Lue tästä Pihvikarjaliiton lausunto arviontiryhmälle:
Kotieläintuotanto on Suomen maataloudessa keskeinen tuotantosuunta, koska pohjoisen sijaintimme ja ilmastomme vuoksi erityisesti nurmeen perustuva ruoantuotanto sopii Suomeen hyvin. Maassamme käytössä olevista pelloista kaikki eivät sovellu sellaiseen kasvinviljelyyn, jota voitaisiin käyttää ihmisravinnoksi. Kotieläintuotanto tarjoaa työtä ja pitää maaseutua asuttuna. Huoltovarmuuden kannalta on tärkeää, ettemme ole tuontiruoan varassa.
Nykyisessä toimintaympäristössä on tärkeää huomioida myös lannoitteet. Niitä tarvitaan kaikessa kasvinviljelyssä, jotta kasvit kasvavat ja saadaan satoa. Kotieläintuotanto mahdollistaa maaperän kasvukunnon ylläpitämisen, kun karjanlanta hyödynnetään lannoitteena. Erityisen arvokasta tämä on nyt, kun teollisista lannoiteraaka-aineista ja energiasta on Venäjän hyökkäyssodan vuoksi pulaa.
Elinvoimaisen maatalouden varmistamiseksi ehdotamme seuraavia keskeisiä toimenpiteitä:
1) Naudanlihan tuotannon kannattavuutta on parannettava markkinoita tervehdyttämällä
Naudanlihan kuluttajahinnat päivittäistavarakaupassa ovat nousseet lähes 25 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Kuluttajahintojen nousua perustellaan kasvaneilla tuotantokustannuksilla, mutta viljelijätulot eivät ole nousseet samassa suhteessa kuin maatalouden tuotantopanosten hinnat. Kotimainen tuotanto kattaa naudanlihan kulutuksesta noin 80 %, joten ylikapasiteettia ei ole. Toisin sanoen, elintarvikeketjussa on osapuoli, joka entisestään kasvattaa omia katteitaan, kun taas alkutuottajat tekevät tappiota.
Maa- ja metsätalousministeriö on jo ottanut vastuuta markkinoiden tervehdyttämisestä esimerkiksi nimittämällä elintarvikemarkkinavaltuutetun. Työ on valtuuksien rajallisuuden vuoksi jäänyt kuitenkin ponnettomaksi. Hallinnon ohjauskeinoja on välittömästi jämäköitettävä, jotta tuottojen oikeudenmukainen jakautuminen tuotantoketjun, toisin sanoen kaupan, teollisuuden ja alkutuottajien, kesken toteutuu.
Yritysten tavoitteena on toimia kannattavasti, mutta hyvä tulos tulisi saavuttaa vastuullisesti. Omistajiensa vaurauden kasvattamisen lisäksi kaupan yritysten tulisi ottaa huomioon tuottojen oikeudenmukainen jakautuminen koko tuotantoketjussa.
Ehdotamme, että ruoan hinnanmuodostuksen läpinäkyvyyttä on lisättävä, tarvittaessa lakisääteisesti.
2) Suomessa myytävän tuontilihan tulee täyttää samat tuotantokriteerit kuin täällä valmistetun
Parhaillaan Suomessa ollaan säätämässä lakia eläinten hyvinvoinnista. Markkinoillemme saa kuitenkin edelleen tuoda ulkomailta sellaista lihaa, joka on kotimaista edullisempaa siksi, ettei eläinten hyvinvointia tarvitse huomioida tuotannossa.
Hallinnon tulee asettaa sekä myyntiin tulevalle kotimaiselle että tuontilihalle yhtenäiset eettiset, eläinten hyvinvointilain mukaiset tuotantokriteerit. Koska tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkumista ei Euroopan unionin sisällä voida rajoittaa, tulisi kuluttajille kertoa, mikäli heille myytävä tuote tai raaka-aine ei ole valmistettu täällä voimassa olevien säädösten mukaisesti. Käytännössä tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi pakollisin pakkausmerkinnöin.
3) Tukimaksatuksia varten on perustettava puskurirahasto, jolla varmistetaan, että hallinnon viiveistä johtuvat myöhästymiset eivät johda maatiloilla lisäkustannuksiin ja rahojen loppumiseen
Tuotantotukien tarkoituksena on varmistaa ruoan kohtuullinen hinta kuluttajille. Yhteisistä varoista maksettavat tuet ovat korvausta tiloilla tehtävistä viljelyyn liittyvistä ratkaisuista, joilla on tilatasoa laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten huoltovarmuus ja ympäristönäkökohdat. Tuet ovat merkittävä osa tilojen vuosituloa ja viljelijöiden ansaintaa.
Siirryttäessä uudelle ohjelmakaudelle maatalouden tukien, etenkin suorien EU-tukien maksatus on viivästynyt tavalla, joka entisestään heikentää tilojen heikkoa kannattavuutta. Kuluvan vuoden EU-eläinpalkkioista pyritään viranomaisten mukaan maksamaan 40 prosenttia ennen vuodenvaihdetta, loput siirtyvät maksettavaksi ensi vuoden puolella. Tämä on tavoite, ei tae.
Kaikkien yritysten - myös maatilojen - menestyksekäs johtaminen edellyttää ennustettavuutta, ja talouden suunnittelu on osa kustannusoptimointia. Tukimaksatusten lykkääntyminen lyhyellä varoitusajalla vaatii tiloilta talouden uudelleenjärjestelyitä ja rahoitussopimusten muutoksia, joista syntyy lisäkustannuksia. Tukien maksuajankohdan siirtyminen vuodenvaihteen yli saattaa aiheuttaa veroseuraamuksia eli mätkyt vain siksi, että tuet maksetaan vääränä ajankohtana.
Hallinnolla on huoli siitä, että tukien perusteet tiloilla ovat oikein, jotta EU ei vaadi rahoituksen takaisinmaksatusta. Tämän vuoksi tukihakemusten käsittely ja tarkistaminen vie aikaa. Siirryttäessä uudelle ohjelmakaudelle tukisäännökset muuttuvat, mikä entisestään hidastaa maksatusta. Komission päätösten viivästyminen oli tässä tilanteessa kuitenkin täysin ennalta arvattavissa, joten hallinnon olisi pitänyt laatia varasuunnitelma.
Ennakoitavuuden parantamiseksi tukimaksatusten ajankohta tulisikin vastedes vahvistaa vähintään 12 kuukautta etukäteen, ja mikäli tässä aikataulussa ei komission tai hallinnon syiden vuoksi voida pysyä, syyttömän osapuolen eli viljelijän ei tulisi joutua kärsimään seurauksista. Tämä voitaisiin varmistaa perustamalla puskurirahasto, josta maksatukset voitaisiin tehdä ajallaan sen sijaan, että viljelijä joutuu kattamaan hänestä johtumattomien viiveiden seuraamukset kalliilla pankkirahoituksella.
