nauta on paras maisemanhoitaja

Laiduntavat eläimet ovat keskeisessä roolissa monipuolisen maatalousluonnon ylläpitäjinä. Missä laidunnus loppuu, siellä lähtevät luontoarvot laskuun.

Laiduntamisella tarkoitetaan karjan oleskelua ja  ruoan hankintaa joko laitumeksi aidatulla pellolla tai luonnonlaitumilla, joita ovat esimerkiksi hakamaat, metsälaitumet ja niityt. Kaikki nautarodut sopivat laiduntamiseen.

Niityt, kedot, hakamaat ja luonnonlaitumet ovat Suomen uhanalaisinta luontoa. Vielä 1800-luvulla Suomessa oli 1,6 miljoonaa hehtaaria niittyjä, mutta nyt perinnebiotooppien hehtaarimäärä on pudonnut 30 000-35 000:een. Ruotsissa niittyjä ja hakamaita on paljon runsaammin, noin 500 000 hehtaaria.

Luonnonlaidunten kasvilajisto on erittäin rikas. Laiduntamisen vähenemisen myötä niittyjen ja ketojen monimuotoisuus on uhanalaistunut. Perinnebiotoopit ovat maiseman ja lajien rikkauden vuoksi tärkeitä. 

Luonnonlaidunten hoidossa lihakarjarodut  ovat suosittuja, sillä ne ovat ravintonsa suhteen vähemmän valikoivia kuin esimerkiksi lampaat ja hevoset. Naudat syövät pääasiassa heiniä ja muita ruohokasveja, mutta myös puiden ja pensaiden lehtiä.

Emolehmä on erinomainen rantojen laiduntaja, sillä se kulkee tarvittaessa myös vedessä ruokaa etsimässä. Emolehmät raivaavat umpeen kasvaneilta ranta-alueilta melko kookastakin pensaistoa. 

Monet hyvinä lintujärvinä tunnetut vesialueet ovat aiemmin olleet rantalaitumina. Kahlaajille ja monille vesilinnuille kosteikkojen ja rantojen umpeenkasvaminen on ongelma. Lintuvesien kunnostamisessa laiduntava karja on erinomainen vaihtoehto: kun naudat viedään rantalaitumille, linnut tulevat perässä.