Monivuotiset, syväjuuriset ja runsaasti biomassaa tuottavat nurmet ovat avainasemassa maatalousmaiden hiilensidonnassa.

​

Yksinkertaisesti kuvattuna hiilen­si­donnalla tarkoitetaan, että hiili­dioksidi poistuu ilmasta ja varas­toituu maaperään.

​

Yhteyttävät kasvit valmistavat itselleen ravintoa keräämällä ilmasta hiili­diok­sidia, pilkkoen sen hapeksi ja hiiliyh­dis­teiksi. Happi vapautuu ilma­kehään, mutta hiiliyh­dis­teet kulkeutuvat juurien avulla maaperään, varas­toituen sinne uusien kasvien, mikrobien ja sieni­rih­maston raken­nusai­neeksi. Pysyvä hiilen­si­donta tapahtuu siis maan alla juurien, sienien ja mikrobien yhteis­toi­mintana. Maaperässä on hiiltä enemmän kuin kasvillisuudessa tai ilmakehässä.

​

​Nurmi sitoo hiiltä, kun se kasvaa hyvin ja siinä on vihreyttä ja lehtevyyttä ahkeraan yhteyttämiseen. Hiilivarastojen lisäykseen päästään satotason nostolla ja syväjuuristen kasvilajien viljelyllä.

​

Suomessa yli puolet maatalouden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä johtuu turvemaista. Eloperäiselle maalle paras käytäntö olisi pitää se pysyvällä nurmella sekä nostaa pohjaveden pintaa niin, että orgaanisen aineen hajoaminen hidastuisi.