lausunto:

Nautatuet 2019 – kokonaismäärärahoja on

tarkasteltava uudelleen

Pihvikarjaliitto esittää vakavan huolensa siitä, että eläinkohtainen nautapalkkio alenee, vaikka tuotoksen määrä ei lisäänny. Yleisellä tasolla tämä vaarantaa naudanlihan omavaraisuuden ja heikentää huoltovarmuuttamme.

 

Tuottajalle palkkion alenema on kannuste vähentää – ei siis ylläpitää - ruoan tuotantoa, mikä pitkällä aikavälillä on kestämätön tavoite. 

Tuotantosidonnaisen tuen tarkoituksena on rajoittaa tuotantoa, mutta EU:n asetuksen mukaan tukea voidaan myöntää sen verran kuin on tarpeen nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi. Tukea myönnetään asetuksessa määritellyistä tuotoksista, esimerkiksi naudanlihasta tai maidosta. Perusteet, joilla tuotantosidonnainen tuki myönnetään, ovat pinta-ala, tuotos tai tietty eläinmäärä.

Suomessa on kansallisesti päätetty, että tuotantosidonnaista nautatukea myönnetään eläinmäärän perusteella. Komission vaatimuksesta tuki on eriytetty alueellisesti. Rahoituksen enimmäismäärät päätetään kansallisesti vuosittain, ja ne jaetaan lopullisilla palkkiokelpoisilla yksikkömäärillä kussakin toimenpiteessä.

Vaikka komission rooli suorissa tuissa on merkittävä, Suomi voi määritellä rahoituksen enimmäismäärän kunkin toimenpiteen osalta. Enimmäismäärät neuvotellaan ministeriön ja virallisiksi neuvotteluosapuoliksi määriteltyjen kahden tuottajaorganisaation kesken. Näissä neuvotteluissa ei oteta huomioon tuotantosuuntakohtaisia tuottajajärjestöjä eikä näiden asiantuntemusta.   

Pihvikarjaliiton mielestä toimenpidekohtaisia enimmäismääriä on tarkasteltava uudelleen. Vuoden 2019 lypsylehmä- ja nautapalkkioista päätettäessä on huomioitava nautasektorin tuotantosuuntien keskinäinen rakennemuutos ja tulevaisuuden näkymät. Rahoituksen sektorikohtaisia enimmäismääriä on muutettava siten, että lypsylehmien määrän vähenemisestä johtuva naudanlihan tuotannon aleneminen kompensoidaan nautapalkkioiden kokonaismäärärahaa nostamalla. Tämä ei lisää naudanlihan tuotantoa, vaan pyrkii säilyttämään nykytason. Se ei myöskään lisää eläinyksikkökohtaista tukea, vaan katkaisee tuen aleneman.

Nautatuet ovat merkittävä osa pihvikarjatilojen ansaintaa. Tukisumman suuruuteen ei viljelijä omilla toimillaan voi kuitenkaan vaikuttaa, vaan jaettavien eurojen määrä riippuu muun muassa koko sektorin teurasmääristä tai tilojen lopettamisesta. Viljelijän oikeusturvan kannalta on selkeä puute, että tukien maksun yhteydessä viljelijä näkee vain loppusumman, mutta ei pysty tarkistamaan, onko tukea maksettu eri toimenpiteistä oikein. Tämä on suuri riski maatalousyrittäjyydelle, sillä se haittaa merkittävästi tilan talouden suunnittelua. Esitämme, että tukien maksatukseen lisätään yksityiskohtainen erittely.

21.12.2018